Huh, mikä päivitystauko ollut. Ei ole riittänyt aika tänne kirjoitteluun kun on joutunut kirjoittamaan niin paljon opintojen parissa, mutta onneksi aikaa on silti Rockielle aina vaikka sitä ei tänne aina tule kirjoitettuakaan! Rockien loka-marraskuuhun on kuulunut myöhäiset yölenkit ja iltavilliys. Tämä koira on tullut kyllä täysin isäntäväkeen, että aamulla ei huvita pätkääkään nousta, ja yöllä sitten valvotaan. Viimekin yönä kun päätin siinä 2 aikaan yöstä vihdoin alkaa nukkumaan, niin Rockie tuo 2 lelua ja yhden luun sänkyyn ja kysyvästi tuijottaa silmiin, että "toinpas nyt nämä kaikki tähän näytille, mikäs näistä valitaan" :D Sillä on maailman hassuin tapa hiipiä sänkyyn päädystä olevan rahin kautta ja sitten se korvat vähän takana aivan jäykän ja kysyvän näkösesti tulee siihen tuijottamaan ja jos vähänkin katson sitä silmiin tai näytän että voisin vielä nousta ylös nii johan ilo repeää ja häntä alkaa heilumaan ja tämähän koira innostuu niin että vielä pitää semmosta matalaa leikkihaukkumurinaa jota se aina innoissaan tekee kun joku esim. tulee kotiakin.
Rockie on ollut meidän yölenkeillä melko usein ihan vapaana, ja nykyään kun se näkee citykaninkin niin se on oppinut, että saa olla innoissaan joo, että siellä se menee ja vähän ilmottaa ja kattoo mua et "näitkö, siellä se on", mutta enää se ei lähde niiden perään! Se on jossain määrin silti aikamoinen mammanpoika! :D Tämä on vieläkin välillä mulle hassun vaikeaa ymmärtää, kun aina muistaa Whipen itsepäisen luonteen ja sen että jos se oisi nähnyt citykanin ja olisi vapaana nii ei olisi paljoa taakse katseltu saatika sitten kuunneltu kieltäviä 'ei' huutoja juoksuun päästessä. Rockie katsoo harakoita ja variksiakin vaan pelottelumielessä, niin että se ottaa pari askelta niitä kohti että "Hus pois!" mutta ei silti lähde perään. *Knock on wood*
Pari viikkoa sitten meinas käydä köpelösti kun Rockie löysi keittiön lattialta mustikan ja jostain kumman syystä se piti sitten kuljettaa olohuoneen matolle (tietty kiva läiskä siihen) ja sitten vielä PYÖRIÄ siinä mustikassa! Tuumasin siinä että ei hyvää päivää, mitä teen kun koiralla on liila korva ja ihmiset luulee että olen sille tukan värjänny :D No onneksi mustikka ei tarttunut koiraan samalla tavalla kuin mattoon, ja selvisin pienellä hepuloinnilla, enkä siis onnekseni tätä nykyä omista valkoista westietä violeteilla korvilla!
Hyvää syksynjatkoa, ja toivotaan että sitä lunta ei lähiaikoina edes tulisi ;)
